Kirjoittaja: Ida Saari

SIJOITTAJAN MIELI - FOMO, TUNTEET JA HARHAKUVITELMAT

Kukaan ihminen ei ole täydellinen, ei edes sijoittava ihminen. Miten psykologiset harhat vaikuttavat päätöksentekoomme sijoittajina?

Läpi historian taloustieteilijät ovat ajatelleet ihmisten olevan rationaalisia olentoja. Teorian lähtökohta on se, että ihmiset tekevät kylmän viileästi järkeviä päätöksiä, objektiivisesti ja kaikkitietävästi. 

Teoria on kuitenkin usein hyvin kaukana todellisuudesta, ja jo muutaman vuosikymmenen ajan eräs taloustieteen suuntaus, käyttäytymistaloustiede (eng. behavioral economics), on kapinoinut ihmisen irrationaalisuuden puolesta. Käyttäytymistaloustieteessä ja rahoituksen käyttäytymisteoriassa ajatellaan, että inhimilliset heikkoutemme tulevat esiin kaikessa vuorovaikutus- ja päätöksentekotilanteissa, niin ihmissuhteissa kuin kaupankäynnissäkin. Ihmiset ovat erehtyväisiä tekemään virhearvioita ja muodostamaan epäloogisia ajatteluketjuja, minkä taustalla on niin kognitiivisia, emotionaalisia kuin sosiaalisiakin vaikutteita. 

Tuottojen taustalla käytöksen ymmärtäminen

Sijoittamisen psykologia on tämän käytösteorian osa-alue, joka tutkii kaikkia investointipäätöksiimme vaikuttavia tekijöitä. Niiden ymmärtäminen on hyödyllistä, jotta sijoittajina tekisimme parempia päätöksiä ja välttäisimme mahdollisesti kalliita virheitä. Tässä tekstissä pureudumme hieman näihin tekijöihin ja pohdimme niiden merkitystä oman sijoitusstrategian rakentamisessa.

Sijoittajan alitajunta temppuilee - kognitiiviset tekijät

Mielellämme on tapana muodostaa tiedostamattomia ajatteluketjuja eli heuristiikkoja, jotka voivat saada meidät tekemään virhearvioita sijoituksiin liittyen.

Vahvistusharhaksi kutsutaan taipumusta etsiä ja sisäistää sellaista informaatiota, joka vahvistaa jo olemassa olevia uskomuksiamme, ja toisaalta ohittaa kokonaan sellainen tieto, joka on ristiriidassa omien mieltymystemme ja uskomuksiemme kanssa. Keskimäärin ihmiset esimerkiksi sijoittavat enemmän sellaisiin yrityksiin, jotka ovat heille jo entuudestaan tuttuja. Lisäksi sijoittaja, joka uskoo omistamansa osakkeen tuottavan hyvin, etsii todennäköisesti vain positiivisia uutisia kyseisestä yhtiöstä uskomustensa tueksi. 

Ylioptimismiharhalla taas tarkoitetaan taipumusta yliarvioida omia sijoituskykyjään ja -tietämystään. Yleensä sijoittajat esimerkiksi uskovat voivansa ennustaa markkinoita tarkemmin, jos he ovat menneisyydessä saaneet menestystä osakseen. Toisaalta epäonnistuneiden sijoituspäätösten syyksi mielletään usein ulkopuoliset tekijät, joihin ei olla pystytty itse vaikuttamaan. Ylioptimismiharha voi johtaa liialliseen riskinottoon, ja sen olemassaolo on hyvä pitää mielessä sekä onnistuneissa että epäonnistuneissa kaupoissa. 

Joskus ensimmäisenä saatu tieto (esim. ensimmäinen havainto osakkeen hinnasta) toimii ns. ankkurina investointipäätöstä tehdessä. Jos esimerkiksi sijoittaja on ostanut osakkeen tiettyyn hintaan, hän saattaa olla haluton myymään sitä myöhemmin matalammalla hinnalla, vaikka osakkeen arvo olisikin merkittävästi laskenut. Ankkurointiharha toimii myös toisinpäin: sijoittaja mieltää markkinoilla pitkään yliarvostetun osakkeen usein sen oikeaa arvoa kalliimmaksi.

Lisäksi sijoittajilla on myös inhimillinen taipumus yliarvioida harvinaisten tapahtumien todennäköisyyttä, jos niihin liittyy henkilökohtaisia kokemuksia tai jos ne puhuttavat paljon mediassa. Sijoittaja voi muun muassa ajatella, että pankkien kaatuminen on yleisesti todennäköisempää, jos lähiaikoina jokin pankki on joutunut konkurssiin. Todellisuudessa todennäköisyydet eivät ole kuitenkaan muuttuneet, vaikkakin sijoittajien epärationaalinen toiminta voi johtaa lopulta todellisiin seurauksiin, kuten talletuspakoon. Tätä ajatusvirhettä kutsutaan saatavuusharhaksi. 

Ihminen on laumaeläin myös sijoitusmaailmassa, ja meillä on taipumus tehdä päätöksiä muiden toimien perusteella. Esimerkiksi omaan analyysiin luottamisen sijaan monet sijoittajat ostavat tiettyjä osakkeita puhtaasti sen takia, että ne ovat suosittuja. Tehokkaammilla markkinoilla tämä voi olla heikko strategia, sillä jos osakkeen kasvupotentiaalin näkevät kaikki, arvostus heijastuu hintaan saman tien. Laumavaistoharhan hillitsemiseksi onkin hyvä opetella hakemaan myös itsenäisesti tietoa kiinnostavista sijoituskohteista. 

Tunteikas sijoittaja on altis huonoille päätöksille - emotionaaliset tekijät

Ihmiset ovat emotionaalisesti hyvin monimutkaisia olentoja, ja kognitiivisten harhojen lisäksi monet tunnepuolen asiat vaikuttavat sijoittajien päätöksentekoon. Esimerkiksi pelko sijoitetun rahan menettämisestä voi johtaa ennenaikaisiin myynteihin tai hyvinkin maltilliseen riskinottoon. Ahneus voi puolestaan johtaa liian suuriin riskinottoihin. Liian optimistinen sijoittaja sivuuttaa sijoituksen riskitekijät ja keskittyy mukavalta kuuloisiin tuottoihin, kun taas ylipessimistinen sijoittaja ei välttämättä uskalla lähteä investointikelkan mukaan ollenkaan.

Myös tappioiden välttelyyn liittyy paljon harhaluuloja (loss aversion fallacies). Niiden tutkimiseen on hyödynnetty erilaisia ajatuskokeita, joissa osallistujia pyydetään luokittelemaan eri sijoitusvaihtoehtoja niiden houkuttelevuuden tai riskisyyden perusteella. On muun muassa havaittu, että tietyn summan saaminen tuntuu meille pienemmältä kuin täsmälleen saman summan menettäminen. Hullunkurista kyllä, on myös tutkittu, että tyypillisesti hyödyke koetaan vähempiriskiseksi, jos sen arvioidaan tekevän voittoa 80% todennäköisyydellä, kuin jos sen sanotaan tekevän tappiota 20% todennäköisyydellä.

Kun FOMO iskee sijoittajaan - sosiaaliset tekijät

Sosiaaliset rakenteet ja painetekijät vaikuttavat myös hyvin paljon halukkuuteen tehdä tiettyjä sijoituspäätöksiä. Esimerkiksi FOMO (fear of missing out) eli pelko jäädä paitsi ei suinkaan rajoitu ystäviemme illanviettoihin tai reissuihin, joihin emme lähteneet mukaan, vaan on vahvasti läsnä myös sijoitusmaailmassa. FOMO voi saada sijoittajan seuraamaan sokeasti laumaa (laumavaistoharha), ja sijoittamaan sellaisiin kohteisiin, joita hän ei välttämättä edes täysin itse ymmärrä. Esimerkiksi kryptojen suosiopiikkiä voidaan pitää sijoittamispsykolgian näkökulmasta tällaisena sosiaalisena ilmiönä. 

Omaa sijoitusstrategiaa rakentaessa on siis hyvä miettiä tarkasti omat tavoitteet sekä riskinottohalukkuus ja -kyky. Kun omat tavoitteet ovat selkeät, voi olla helpompi tehdä sitä edistäviä päätöksiä rationaalisesti. Lisäksi on tärkeää pitää itsensä kartalla yleisestä markkinatilanteesta sekä omien omistuskohteiden ympärillä tapahtuvista muutoksista. Trendien seuraaminen on tärkeää, mutta sen rinnalla on hyvä yrittää tehdä myös itsenäistä analyysiä ja tiedonhakua. 

Lopulta meidän on hyvä tiedostaa psykologiset puutteemme ja ajatteluharhamme, sillä ne mielessä pitäen voimme oppia hallitsemaan omaa sijoittamiskäytöstämme paremmin. Objektiivisuuteen ja laadukkaaseen tiedonhakuun pyrkiminen johtaa todennäköisesti parempiin ratkaisuihin ja sitä kautta kestävämpään sijoitusstrategiaan. 

Lähteinä käytin alla olevia teoksia, ja voin ehdottomasti suositella niiden lukemista!

Daniel Kahneman - Thinking Fast and Slow (2011)

David Orrell - Behavioral Economics (2021)

Otsikon kuva: Discover Magazine